Kuntavaalit ja hallinnon mullistus

Luulen, että iso osa kunnan asukkaista ihmettelee ja pelkää päivän puheenaiheita, maakunta- ja sote-uudistusta. Näyttää siltä, ettei mielissä ole selkiytynyt uudistusten sisältö, eikä yhteys edessä oleviin kuntavaaleihin.

On totta, että yli tuhannen sivun lausunnoilla oleva lakipaketti käsittelee jo montaa kulmaa hallinnon uudistamisesta valtion ja erityisesti tulevien maakuntien osalta, mutta käytännössä tämä on vasta alkua. Kysymyksessä ei ole kevyt maakunta- ja sote-remontti, vaan kokonaisuudistus, mullistus. Tulossa on lausuntokierroksia ja työryhmiä toistensa perään, varsinkin kun väliaikainen maakuntahallinto aloittaa ensi heinäkuun alusta.

Kunta- ja maakuntavaalien odottaisi kiinnostavan, koska valittavat valtuustot, -hallitukset ja lautakunnat ym. ovat uuden tekijöitä. Päättämässä tarvitaan sekä vanhan osaajia että tulevan ymmärtäjiä. Vaan ei – ehdokkaita ei ole meinannut löytyä ja äänestäjäkatoakin pelätään. Nyt ei ole aika pelätä tulevaa, vaan tehdä sitä mieleiseksi.

 

Aikoinaan tässä maassa oli selkeäpiirteinen hallinto, joka jakautui valtakunnan, läänin ja itsehallinnollisten kuntien valtakunnan, alueen ja paikalliseen hallintoon. Viranomaistoiminnot kulkivat sekä näiden osina että kunkin hallinnonalan alue- ja paikallispiireinä, jotka vastasivat yleistä hallinnon rakennetta. Organisaatio oli kankea ja resursseiltaan raskas, mutta kansalaisen ymmärrettävissä.

Sittemmin on hävitetty läänit, viranomaisten hallintorakenteet kulkevat omissa putkissaan, valtion aluehallintovirastot ovat jääneet käsittämättömiksi ja vähävaltaisiksi lupa- ja koordinaatiokonttoreiksi, osan valtionhallinnon tehtävistä siirryttyä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten hoidettaviksi. Kaiken lisäksi jälkimmäiset ovat alkaneet erikoistua joidenkin asioiden valtakunnallisiksi toimipisteiksi.

Kuntien päätäntävaltaa on delegoitu eri alojen kuntainliitolle, jotta jotenkin saataisiin palveluja tuotettua kohtuukustannuksin ja -järjestelyin. Kaikkeen tietysti on vaikuttanut yhteiskunnan muuttuminen kaupungistumisineen, elinkeinorakenteen muutoksineen, digitalisoitumisineen ja globalisaatiovaikutuksineen.

 

Uutisoinnin keskittyminen pitkälti sote-uudistukseen on ymmärrettävää täällä maakuntakeskusten kehyskuntienkin ulkopuolellakin, jossa väki ikääntyy ja palvelujen tarve yhä hajanaisemman asutuksen vuoksi kasvaa. Sote-osuuden keskeinen seikka on palvelujen saavutettavuuden turvaaminen ylipäätään. Valinnanvapaus olisi hyvä saada siinä sivussa.

Maakunnan järjestämisvastuun käytännön toteuttamiseen vaikuttaa tuleva maakuntavaltuusto, johon olisi saatava edustajia myös kehyskuntien ulkopuolelta – maakuntakeskuksesta tai kehyskunnastakaan valittavat eivät välttämättä ole edes kokeilleet elämistä kaukana palveluista. Sama asetelma toistuu yhä laajemmiksi yhdistyvissä kunnissa – muitakin pitää olla valtuustossa kuin keskustaajamassa asuvia.

Sote on vain osa muutosta. On huomattava, ettei kunta ole edes siinä määrin maakunnan vallan alla kuin oli tilanne vanhan läänin kanssa, vaan kunta ja maakunta ovat tavallaan rinnakkaiset hallintorakenteet hoitaen pääasiassa eri asioita. Kovasti pelkistäen voisi sanoa, että maakuntaa ja kuntaa hallinnossa sitovat vain lausuntokierrokset ja kunnan alueelta olevat päättäjät maakunnan elimissä.

Puolueiden piiritasot asettavat maakuntavaltuuston jäsenehdokkaat, ei kunnat eikä paikalliset puolueyhdistykset, joskin jälkimmäiset esittävät henkilöitä ehdokkaiksi.

 

Mullistuksessa lakkaavat ELY-keskukset, TE-toimistot ja maakuntien liitot. Maakunnille siirtyy tehtäviä ELY-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallintovirastoista, maakuntien liitoista ja kunnista. ELY-keskukset, TE-toimistot ja maakuntien liitot lakkaavat 1.1.2019. Aluehallintovirastoista muodostetaan yksi valtakunnallinen lupa- ja valvontaviranomainen alueellisine toimipisteineen. Tälle virastolle siirtyy ELY:istä ympäristövalvonta ja luonnonsuojelu.

Mullistus on iso, mutta ehkä se palauttaa kansalaisille identiteetin, jossa he kuuluvat yhteen kuntaan ja yhteen maakuntaan nykyisen sekavan arpomisen sijasta. Viranomaisyhteistoiminnan kannalta on hyvä, että tärkeiden toimijoiden maantieteelliset rajat käyvät jotensakin yksiin – pelastuslaitos ja sote:n järjestäminen ovat maakunnallisia ja poliisi sekä puolustusvoimat ovat pitäneet maakuntajakoa oman organisaationsa lähtökohtana.

Kunnat hoitavat linjausten mukaan edelleenkin asukkaiden päättämiä itsehallintotehtäviä ja laissa säädettyjä paikallisia tehtäviä. Ne vastaavat työllisyyden hoidosta ja edistämisestä, osaamisen ja sivistyksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, liikunta-, kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista, nuorisotoimesta, paikallisesta elinkeinopolitiikasta, maankäytöstä, rakentamisesta ja kuntasuunnittelusta.

Kuvasin edellä kuntatoimijoiden roolitusta suhteessa maakuntaan, mutta vaaleissa valittavien valtuuston jäsenten päätehtävä on kuitenkin edistää toiminnallaan juuri näiden asioiden kehittämistä. Siksi valtuustossa on hyvä olla jäseniä eri osaamisaloilta ja asumisalueilta.

 

Pertti Salminen

Kommentointi on suljettu.